Susa & Anne Kanadassa

Kaytiin kylailemassa toissapaivana suomalaisten tuttujen luona Hope nimisessa kaupungissa, pari sataa kilometria Vancouverista. Matkalla sinne kaytiin sellaisilla vanhoilla tunneleilla. Ne ovat olleet entisen junaradan kulkureitti lapi vuorten, nykyaan turistinahtavyys. Tunneleita on hurja maara perakkain aika jylhassa maisemassa. Siella oli hurjia pudotuksia jokeen ja pystysuoria kallioita. Niilla kallioilla on Stallonen Rambo elokuva kuvattu.

Tunnelit olivat vuoren sisaan hakattuja ja pitkia kun mika. Anne satki kerta toisensa jalkeen "kuullessaan jotain". Teoreettisesti olisi ollut hyvinkin mahdollista tormata kolmeen elaimeen: mustakarhuun, todella isoon hamahakkiin tai lepakoihin. Annelle tunnetusti riitti sana hamahakki.

Loppujen lopuksi taman reissun elainsaldo oli vain erittain valtava ja kauniin varinen, mutta todella limainen... etana!

Eilen tehtiin viimeiset turistishoppailut. Tanaan mennaan syomaan "oikeita" rapuja asiaan vihkiytyneeseen ravintolaan.

Kaikki hyva loppuu aikanaan, joten muutama paiva enaa lomaa jaljella. Siella on kuulemma helle! Pitakaa se siella - olemme kohta tulossa...

Anne & Susa

Tultiin viime yona sitten Tofinon matkalta, Vancouver saarelta.

Aivan loistava reissu. Saa suosi meita jalleen, emmeka edelleenkaan ole onnistuneet saamaan sadetta niskaamme koko matkan aikana.

Kavimme Whale Watching -reissulla sellaisella Zodiak kumiveneella. Kalaonni suosi, silla naimme yhteensa 6 harmaavalasta. Yksi valaista oli niin utelias, etta halusi tulla morjenstamaan ihan silmasta silmaan. Paatti sitten puhaltaa ilmoille siina meidan nenan alla sellaiset odourit - etta heikompi olisi pyortynyt. Laitetaan mata kananmuna ja kerrotaan se noin 10-20:lla, niin saadaan harmaavalaan hengitys. Kylla olisi suunraikastajalle kayttoa. Aarrgghh!!!!

Naimme myos sen kuuluisan vakioasukin, Valkopaakotkan. Mutta silla olikin talla kertaa koko perhe kasassa. Herra Kotkakin oli kotona, ja jalkikasvukin oli niin utelias, etta pisti paansa ulos pesasta pari kertaa ennen kun Rouva Kotka kaski pysya hiljaa turistien lasnaollessa.

Muutenkin koko reissun elain saldo oli valtaisa. Ei voi muuta kun huokailla. Jos metsaan haluat menna nyt, niin takuulla yllatyt... Nain siis sittenkin sen karhun...
:-)

Nyt on sitten myos kahlattu Tyynessa Valtameressa ja nahty British Columbian (poliittinen) paakaupunki Victoria.

Heissulivei taas!

Anne ja Susa

Eilen istuttiin iltaa Ailan ja Penan takapihalla ja syotiin dinneria. Arvaa kuka tuli kaymaan?!

Se oli Rouva Kolibri!

Enpa ollut sellaistakaan ennen nahnyt (Anne has been lucky enough to have seen it once). Siina se nokotti ilmassa paikallaan ja viuhtoi siivilla niin vinhaa vauhtia, ettei niita edes nahnyt. Vaikka urokset ovatkin varikkaampia, niin ei tamankaan Rouvan varitys huono ollut.

Tanaan olikin takapihalla sellainen tappelu, etta meinasin joutua soittamaan 911. Kaksi erittain pulleaa ja paksuhantaista oravaa taisteli lintulaudan antimista. Hirvea huuto! Onneksi en ymmarra oravien Kanadan murretta - silla suusta tuleva teksti ei todellakaan ollut " voisitko ystavallisesti poistua reviiriltani"

Et silleen - nain se vakivalta tulee myos tanne rauhalliseen Surreyn kaupunginosaan.

Tanaan on sateinen paiva, joten me taidetaan lahtea shoppailemaan - jumalattoman suureen Nike Storeen... Jee!!!! Anne lupas etta ma saan ostaa YHDEN (joo joo) laukun sielta Niken kaupasta...

Terkkkkuuujaaaaa!

Anne & Susa

Lillooetista matka jatkui Kamloopsin kautta Merrittiin, jossa yovyimme jalleen. Illalla taytimme mahamme KFC:n roskaruoalla.

Aamulla matka jatkui Hells Gatelle. Hells Gate on Fraser joen kapein kohta, jossa on aivan jarjeton virta. Monia ihmishenkia vieneen kanjonin yli paasi vain kondolalla vaijeria pitkin.

Sielta onneksi selvisimme hengissa nykytekniikan avulla ja jatkoimme Hope nimiseen kaupunkiin. Hope olisi varmaan meikalaiselle unelma paikka, silla hevosia oli joka pihassa.

Illaksi saavuimme eilen takaisin Vancouveriin ja tanaan vietimme ns. kotipaivaa.

Saa on talla hetkella sateinen ja todella tunkkainen. Odottelemme, josko kunnon ukkonen paasisi vuorten yli tanne. Saisimme kokea varmasti vuosisadan ukkosmyrskyn. Pilvet ovat todella pikimustia vuorten ylla talla hetkella.

Huomenna jatkamme Vancouver Cityn tutkimista...

Saavuimme eilen illalla tanne, Lillooet:iin. Tama on pieni intiaanikyla vuorilla, noin 320 km Vancouverista koilliseen. Asukkaita kylassa on noin 2700. Vietimme yomme aivan ihanassa pienessa 4 Pine Motellissa.

Matkalla tanne poikkesimme Whistlerissa, joka on tulevien Olympialaisten paanayttamo. Kanadan suurin hiihtokeskus.
Sinne on mentava uudelleen silla "nakoala" baarissa ja muuallakin katukuvassa oli todella sydanta lammittava. Vau!!!

Ensi reaktio kylasta oli aika pelottava, silla "valkoihoisia" ei katukuvassa nakynyt. Loppujen lopuksi kuitenkin aivan ihana paikka, jossa aivan mielettoman ihania ihmisia.

Pienen kahvilan vaimo kaytiin hakemassa kylvysta, vain etta saimme haluamaamme pirteloa, jota ei isanta itse osannut tehda. Olisimme kuitenkin tyytyneet valmiisen jaateloon, jos olisimme tienneet etta rouvan iltakylpy keskeytyi takiamme.
:-)

Matka jatkuu taalta Fraser kanjonia pitkin pidemmalle vuorten sydameen ja sielta Hells Gate nimiseen paikkaan.

Terkkuja kaikille taalta. Nakoalat sulattavat kylla sydamet kenelta tahansa!

Terveisin, Aila, Pena, Anne ja Susa